HUOLEN PITOA VAUVASTA-VANHUKSIIN<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Elämme jatkuvan muutoksen aikaa, niin joka päiväsessä elämässä, kuin työelämässäkin. Teknologinen kehitys on mullistanut maailmoja. Monet ovat joutuneet pakostakin miettimään suhdettaan työhön, tai työttömyyteen.

Samoin on liian paljon vaikeuksia selviytyä normaaleista päivän rutiineista. Viime vuosikymmenet ovat romuttaneet vanhat perinteiset ja tutut turvalliset toimintatavat. Markkinat ovat avautuneet ja saaneet hallitsettomat voimat liikkeelle. Monet asiat ovat niin maailman laajuisia, että välillä ihan hirvittää.

Yksilöllisyys jyllää!

Tietotekniikka pitäisi olla jokaisella hallinnassa ja uusimmat kiemurat tulisi osata tuosta vaan. Useasti törmää sanoihin tehokkuus ja tuottavuus myös käytännössä. Tutkimukset osoittavat, että Suomi on kärkipäässä maailmassa kilpailukykymittareita tarkastellessa. Olemme saaneet kuulla seuraavia teesejä nykyisin monessa yhteydessä: joustavuutta on lisättävä, muutoksen on pysyttävä hallinnassa, kansainvälinen kilpailukyky on turvattava, tuottavuutta on pakko nostaa ja yritysvetoista yhteistyötä laajennettava.

 

Kunnat ovat samantapaisessa yleisessä huolestuttavassa kehityksessä menossa. Eräät vaativat, että julkinen sektori on saatava toimimaan yksityispuolen temppujen mukaan. Tämä ei mielestäni tule onnistumaan ja näin ei ole tarpeellistakaan. Hyviä kehityshankkeita on jo olemassa ja varmasti kaivataan laaturemontteja useaan kunnan toimialaan. Hyvien tuloksien saamiseksi on tärkeää ottaa henkilöstö aidosti mukaan talkoisiin. Asiakaskyselyitä on tehtävä säännöllisin aika välein. Palautteista on otettava kehitysmielessä opiksi ja muutettava toimintaa ihmisläheisempään suuntaan. Kuntatyönantajan houkuttavuutta on parannettava kaikin järkevin toimin, työlainsäädäntöä unohtamatta. Henkilöstöresursseihin on satsattava nykyistä enemmän, ettei eletä mitoitusten alarajoilla ja valvovan viranomaisen katse ainaisena uhkana.

Työntekijöiden jaksaminen on huomioitava!

1990-luvun laman jälkeen on ihmisille tärkeitä asioita jätetty valitettavan puutteellisiksi. Niihin ei ole riittävästi panostettu, vaikka nousukauden aikana on ollut varojakin olemassa.

Uskottavuus on palautettava joukkoomme!

Tilastot kertovat, että elinikämme on kasvanut, niin lääkkeiden, kuin hoidon kehittymisen myötä. Tähän on meidän yhdessä etsittävä todellisia toimia ja vastauksia. Näin takaisimme ihmisille viihtyisän elämän loppukaaren.

Ketään ei voida hylätä!

Terveitä elämän tapoja on mielestäni hyvä pitää esillä joka päivä itsemme ja jo kansantaloudenkin kannalta. Liikunnan avulla voitaisiin vähentää kunnan sosiaali- ja terveystoimen menoja täällä harjujen kaupungissa.

Koulutus ja kulttuuri, sekä liikunta ja urheilu kuuluvat olennaisesti lahtelaiseen hyvinvointiin.

Mielestäni on tärkeää laittaa harkintaan tässä vaiheessa tavoite ja unelma siitä, että esiopetus tehdään kokopäivähoidon osalta kokonaan maksuttomaksi.

Ilmastomuutoksen edetessä on kauniista luonnostamme pidettävä huolta. Erinäisten päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia on tuettava ja esimerkiksi joukkoliikenteestä on tehtävä liikkumisen perusratkaisuja eri ikäryhmät huomioiden. Samoin kevyen liikenteen väylien kuntoon ja rakentamiseen on satsattava.

Yhteisöllisyys luo pohjan turvallisuuteen!

Meidän on tietysti kannettava vastuu itsestämme. Iskulause – Kaveria ei jätetä – voitaisiin lanseerata uudelleen. Vaikkapa niin, ettei ketään jätetä yksin, vaan kannamme huolta toisistamme.

Ihmisten työllistymiseen tähtääviä toimia on, niin kunnan, kuin valtionkin toimesta edelleen tehostettava.  Talousarviota laadittaessa minua harmittaa, että melkein aina kunnan työllisyysmäärärahat ovat arvuuttelun kohteena.

Talouden tunnuslukumittarit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan päätöksen teossa. Raamibudjetointi tuntuu olevan vähän joka vuosi liian tiukka. Toimialojen luonnollisesti ja normaalisti kasvavat kulut, sekä toiminnat eivät meinaa mahtua millään näihin talouden kehyksiin. Ennaltaehkäisyyn on löydyttävä rahaa enemmän. Valtion ja kuntien väliseen rahan jakosuhteeseen on saatava korjauksia.

Olisikohan tulevaisuudessa löydettävissä lääkkeitä ongelmiin naapurikuntien välisen yhteistyön tiivistämisellä, tai sitten kuntia yhdistämällä?

Mielestäni Lahden kaupungin kehitystä ja vetovoimaisuutta on tuettava kaikin mahdollisien käytettävissä olevin keinoin.

Käpertymisellä ja ainaisella vastustamisella emme saavuta mitään! 

 

Kari Lempinen

pääluottamusmies

kunnallisvaaliehdokas SDP