<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Paljon on vettä virrannut Merrasojassa ja myös taivaalta tullut sinä aikana, kun olen viimeksi kerinnyt tähän lehteen kirjoittaa.

Epävakaisuudesta olemme saaneet kokemuksia tänä suvena varmaan vähän jokaisen kesälomapäivinä.

Tätä samaa tautia näyttää olevan kansantaloutemme ilmassa. Ulkopuoliset markkinavoimat tuovat synkkiä viestejä keskuuteemme. Ilmeisesti kotitekoiset toimetkin ovat edes auttaneet taantuman syvenemiseen.

Kuinkahan syvälle olemme sukeltamassa?

Ennustajien arvailuja olemme kuulleet uutisissa monasti. Toivon, ettei tällä kertaa tule arvaamattomia yllätyksiä ns. puun takaa. Valitettavasti 1990-luvun alun tapahtumista on ikäviä kokemuksia ja muistoja liian monella, vaikka onneksi mm. velkasaneerauslääkkeet ovat purreet tähän vaivaan. Asiantuntijat vakuuttavat, että perusta on rakennettu tukevammaksi kolhuille menneessä noususuhdanteessa ja samoja vaaroja ei ole kuulema olemassa nyt.

 

Olemme saaneet huomata viime päivinä, mitä on tapahtunut palkkojen ja hintojen kilpajuoksussa. Tuntuvat nimelliskorotukset ovat syöty kokonaan. Ostovoima on vähentynyt monella ja vain harvat porskuttavat erilaisilla optioillaan, sekä kohdistetuilla etuisuuksillaan. Tuloerot ovat valitettavasti suurentuneet. Tästä ovat pitäneet huolen nykyiset vallan kahvassa olevat. Ihmeellisen rauhallisesti asioiden muutoksiin on tähän mennessä reagoitu.

Koskahan se mitta oikein tulee täyteen?

Tyytymättömyyttä on havaittavissa ja nurkan takana osataan jupista kyllä.

Eiköhän siis oteta jokainen itseämme niskasta kiinni ja yhteisvoimin aleta ratkomaan ongelmia!

Keinovalikkoja varmasti löytyy ja mallia voi vaikkapa ottaa lähihistoriasta.

 

Ikävää on ollut katsoa työpaikkojen häviämistä aina vaan kauemmaksi Suomesta. Kansallista omaisuutta myydään surutta ulkomaailmaan.

Mihinhän on näissä tapauksissa hävinnyt iskulause- koti, uskonto ja isänmaa? Markkinatalous jyllää ikävästi. Yritykset ovat osavuosi- tai kuukausikatsauksien armoilla. Pitkäjänteisyys näyttää puuttuvan. Hätänappulaa painetaan paniikissa jo pienestäkin. Talouden pito alkaa ohjata kaikkea järkevää kehittämistä. Monet asiat nähdään kustannuspeikkoina. Uudet nuoret vetäjät unohtavat vanhat hyvät perinteet. Melkein kaikki aikaisemmin järjettömiksi todetut toimet uudelleen kyseenalaistetaan ja vaaditaan todisteita uusiksi. Kaikki kivet ovat käännettävä ja yritettävä näyttää oikeellisuus, sekä kohtuus.

 

Mitenkähän kauan jatkuva tehokkuuden maksimointi ja nopeat muutokset sahaavasti tulevat jatkumaan?

Täytyyhän tämän tappotahdin joskus laantua!

Haluaisinkin ainakin nähdä sen uuden hyvinvointiyhteiskunnan jossa olisi hieman rauhallisempaa, kuin nyt menossa olevassa.

Oikeudenmukainen ja reilu meininki!

 

Hyvää alkavaa syksyä toivottaen!

Kari Lempinen