Nyt ei tosiaankaan näytä työväenliikkeen ja palkansaajien kannalta hyvältä. Kansantalouden pyörät eivät tunnu lähtevän kunnolla pyörimään. Tämän maan hallitus on kadottanut kolme vuotta sitten saadun tasapainoisen talouspolitiikan.  Reagointikyky on ollut kovin kummallista ja holtitonta.  Ainakin parin vuoden aikana on ajauduttu ajopuun lailla ongelmista seuraavaan ilman selkeää päämäärää. Leipäjonot, syrjäytyminen ja työttömyys huolestuttavat suuresti.

Samalla kasvottomat markkinavoimat vain jylläävät hallitsemattomasti luoden aina vaan epävarmuutta. Hallituksen vaihtoehdoton politiikka on karmivaa ja neuvoja, sekä yhteistyötarjouksia ei haluta ottaa vastaan, vaikka niissä olisi järkeäkin. Viime aikoina on taas saatu nähdä, kuinka veronmaksajat ja varsinkin pieni- ja keskipalkkaiset palkansaajat joutuvat maksumiehiksi jälleen kerran. Epätasa-arvoisuus näyttää vain lisääntyvän ja vastakkain asettelun aika ei tosiaankaan ole ohi tässä valtakunnassa. Velkarahalla on näytetty hoidettavan ja varsinkin näin eduskuntavaalien lähestyessä itsekkäästi omien kannattajien, sekä vaalirahoittajien verohelpotukset. Harmaa talous näyttää rehottavan, kun valvontavoimavaroja supistetaan. Kyllä nyt on menossa kansakunnan uusjako ja meidän on oltava hereillä joka hetki.

Elinkeinoelämän keskusliitto porskuttaa porvarihallituksen vana vedessä ja tuella. Työmarkkinatilanteet ovat ajetut jatkuvaan käymistilaan ja valitettavasti kuohunta ei ota laantuakseen. EK on jo monasti kieltänyt TUPO-uskon. Näennäinen kolmikanta valmistelukin ontuu. Työnantajien haukat vaanivat joka paikassa, sekä joustoserenioita lauletaan jatkuvasti. Nyt jos koskaan tarvitaan vakautta. Työnantajan roolista on vaarallisia esimerkkejä olemassa mm. keltaisen työehtosopimuksen muodossa, mitkä heijastavat sopimustoimintaamme normaali ja yleissitovuuden osalta. Käynnissä oleva sopimuskierros on paljastanut Elinkeinoelämän keskusliiton kaksinaamaisuuden. Työntekijöiden pelottelu ja uhkailu, sekä rikkurityövoiman suunnitelmallinen käyttö ovat selviä osoituksia murtaa yksi työelämän perusoikeuksista, eli lakko-oikeus.

Harmillista on, että työurakeskustelut ovat liiaksi keskittyneet eläkeikäkysymykseen. Työn mielekkyyteen liittyviin asioihin ei ole panostettu tarpeeksi. Monessa työpaikassa ovat johtaminen ja suunnittelu hukassa. Ulkoistaminen ja raaka kilpailutus ovat lisänneet epävarmuutta eri aloilla. Nämä toimet eivät edistä myöskään tuottavuutta ja työhyvinvointia, eikä pidennä työuria. Vyön kiristyksen sijaan on satsattava viihtyvyyteen, sekä työkykyisyyden parantamiseen ja työn kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.  

Kaipaan yhteisöllisiä toimia kovasti!

Sairaus ja terveys ovat kovin yksilöllisiä asioita. Julkisia niistä tulee tilastojen myötä ja rahassa mitattuna.

Lähiajan tutkimus osoittaa, että esimerkiksi nuorten eläkekustannukset ovat räjähtäneet varsin suuriksi. Menetetyn työpanoksen arvo on huimat, yli 1,5 miljoonaa euroa. Samoin alle 35- vuotiaiden sairaspoissaolot ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Erityisesti mielenterveysvaivat ovat nousseet esiin. Jotain on tarpeen tehdä ja nopeasti, kun nämä nuoret ovat olleet syntyessään sentään maailman terveempiä lapsia.

Erilaiset tehokkuus- ja tuottavuusohjelmat jylläävät keskuudessamme. Kansalaisten peruspalvelut tahtovat jäädä ns.jalkoihin. Paljon tuodaan esille näin digiaikana sähköisen korvautuvuuden helppous ja viisaus eri asia yhteyksissä. Kaikki ei vaan hoidu näin yksioikoisesti, eikä ns. käden käänteessä.

Toivon, että perinteisiä toimivia toimintoja ei heitetä kokonaan romukoppaan.