MUUTOSTA KAIVATEN
Tiedämme, ettei valtakunnassa kaikilla mene todellakaan hyvin. Harvainvalta näyttää kukoistavan. Oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta todellakin tarvitaan. Nykyisen kaltaisesta laajan vastuun hyvinvointivaltiosta on pidettävä huolta keinoilla millä hyvänsä. Hyvinvointi ja vauraus kasvavat työllä, sekä työstä. Jokaisen ihmisen työpanosta tarvitaan ja varmaankin asioita on osattava tehdä fiksummin tulevaisuudessa. Nykyistä enemmän varoja on synnytettävä, sekä ainakin paremmin kohdennettava nuorten työllistämispalveluihin ja pitkäaikaistyöttömien erityistukimuotoja pitää kiirehtiä, jotta työllisyysastetta saataisiin korkeammaksi. Samoin on satsattava perusturvaan entistä enemmän euroja, jotta vähä-osaisilla säilyy jonkinlainen elämisen meininki ja omanarvontunto. Jotta myös vältyttäisi suuremmalta häpeältä, niin ansio- ja perusturvaa on mielestäni kehitettävä käsi kädessä.
Maan talouden lamaannus on lähtenyt epävarmaan lievään nousuun. Ponnisteluja noin 20 miljardin euron kansantuotteen häviämisen palauttamiseen tulee tehdä pitkäjänteisesti. Yhteistyön eri muotoja tarvitaan kovasti paljon, jotta muutaman edellisvuoden talouden taso saavutetaan edes parissa vuodessa. Helppoa tämä ei tule olemaan, kun samalla suurten ikäluokkien myötä ns.ikäsidonnaisten menojen kasvu vastaa reilua viittä prosenttiyksikön korotuspainetta kunnallisverossa. Ennusteiden mukaan Suomi tulee ikääntymään Euroopan unionin etujunassa ja vuoteen 2030 mennessä nämä kyseiset ikään perustuvat menokasvut ovat nopeinta Euroopassa.
Oikeistovetoinen hallitus on näyttänyt tälläkin vuosikymmenellä kyntensä. Epätasa-arvoisuus ja tuloerot ovat vain kasvaneet. Järkeville vaihtoehtoisille elvytystoimille on annettu ikävästi monet rukkaset. Jääräpäinen yltiöviisaus on syöpynyt syvään ja ylimielisyys vallitsee. Käsittämättömästi on myös nykyhallituksen tilille kaatunut läjäpäin lässähtäneitä suuruudistuksia, sekä alkuunsa tyrehtyneitä lainmuutoksia. Pahaa kompurointia on nähty muun muassa sosiaaliturvan uudistamisessa, valtion alueellistamiskuvioissa ja tuottavuusohjelman osalta. Listaa likaavat vielä totaaliset haparoinnit jätevesi-, hätäkeskus-, postilaissa, sekä varhaiskasvatuksen säädösvalmistelussa. Pisteitä eivät nosta myöskään Yleisradion rahoituksen siirtyminen tulevaisuuteen ja laajakaistapolitikointi. Väkisinkin muodostuu siis kuva päättäjistä ja päättämättä jättävistä!  
Epävarmuutta ovat luoneet lisää Eteläranta 10:n palatsitorneista ammutut koepallot työmarkkinoille esimerkiksi työurien pidentämisen ja vuosilomien lyhentämisen osalta, sekä työelämän kehittämisen osalta.
Asioiden kolmikantaiset valmistelut näyttävät toimivan ns. harrastepohjalta ja todellinen käsikirjoitus puuttuu monasti. Valitettavasti tämä on sitten näkynyt työntekijöille tyrmistyttävästi niin, että näin toteutetaan vain itseään miellyttäviä hankkeita. Työnantajien ja hallituksen yhteiset toimet on saatettava kansalaisten ymmärrykseen. Varsinkin kun kevääseen mennessä melkein joka puolue tuntuu olevan työväen asialla. Suomalaisen yhteiskunnan vuosien koettua menestystarinaa, kolmikantaisuutta on vaalittava ja kehitettävä tulevaisuuteen.
Työelämän menestys perustuu oppivien organisaatioiden lailla toimiviin työyhteisöihin. Johtajuus on vielä liian kirjavaa. Avoimuuteen ja keskusteluvaisuuteen on panostettava. Yhdessä tekeminen ja vuorovaikutteiset työn muodot on nostettava esille. Yhteisiä arvoja ja toverihenkeä ei saa unohtaa työyhteisöissäkään. Monikulttuurisuuden lisääntyessä ovat erilaisuudet pystyttävä huomioimaan. Myös hiljaisen tiedon siirtämisen hyödyt on varmistettava väen ikääntyessä työpaikoilla. Työelämän kokonaisvaltaisesta kehittämisestä on pidettävä kiinni tiukasti, kun jatkuvia paineita luodaan mm. joustavaan eläkeikäjärjestelmään.