Valitettavasti liian moni eri-ikäisistä kansalaisista elää jonkinlaisessa syrjäytymiskierteessä. Suomella ei ole varaa eriarvoisuuteen ja pahoinvointiin. Juhlapuheissa on useiden vuosien aikana totutusti puututtu tähän hyvinvointivaltiomme kipeään ongelmaan. Vain teot ovat jääneet puutteelliseksi. Ymmärrystä eivät ole lisänneet esimerkiksi viimeaikaiset määrättyjen herraskaisten toteutukset ylisuurten palkkojen sekä palkkioiden puolella. Ahneus ja piittaamattomuus ovat nostaneet tunteita oikeutetusti. Vaateet kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvoista ovat lisääntyneet ymmärrettävästi.
Mielestäni kansan jakautuminen häviäjiin ja voittajiin on saatava eri keinoilla poikki. Valo tunnelin päässä alkaa onneksi lähestyä. Näyttää siltä tällä kertaa, että on alettu määrätietoisesti puheiden sijaan tekemään oikean suuntaisia avauksia mm. lasten, nuorten, työtätekevien ja vanhuksien osalta. Tämän työn tulee olla pitkäjänteistä, sillä haasteita toki tulee riittämään jatkossakin. Sitkeyttä vaaditaan jokaiselta, kun markkinavoimat arvuuttelevat talouden raamien kestävyyttä vähän joka puolella.
Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus ja heihin mielestäni nyt pitää erityisesti satsata. Useat hallitukset ja päättäjät ovat vuosien varrella pyrkineet saamaan otetta nuorten yhteiskunnan kelkasta putoamiseen. Edelleen joka vuosi 4000 – 5000 nuorta jää peruskoulun jälkeen tyhjän päälle. Pelkän peruskoulun varassa ei nykyisin meinaa töitä saada. Ammatillisen koulutuksen keskeyttää vuosittain joka kymmenes nuori. Linjatut yhteiskuntatakuuseen liittyvät toimet ovat tarpeen ja tervetulleita. Harmillisesti syrjäytymisen kovassa ytimessä on nuoria, joilla on vakavaa oirehdintaa ja sairastamista. Perusopetuksemme ei näytä pystyvän nykyisin vastaamaan tähän tarpeeksi hyvin. Kaivataan ehkäisevää otetta ja kannustimia. Nuorten luottamusta tähän hetkeen ja tulevaisuuteen onkin vahvistettava.
Mielestäni asiantuntijoiden ehdotelmia on harkittava.
Neuvolatoimintaa on kehitettävä oppimisvaikeuksien varhaisen tunnistamisen osalta. Välineet ovat kuulemma maailman huippua, mutta harvinaisen huonosti käytössä.                                                                          
Peruskoulun opetuksen teoreettisuutta on vähennettävä. Lähikoulujen iloisuutta ja yhteisöllisyyttä ei saa unohtaa. Koulujen jakautumista hyviin ja huonoihin on pysäytettävä.
Oppivelvollisuusikä on lisättävä kattamaan toisen asteen opinnot. Samalla oppivelvollisuuden määrittelyä on laajennettava oppisopimukseen ja muuhun joustavampaan opiskeluun päin. Sitten on supistettava alueellisia eroja ammatillisen koulutuksen saatavuuden osalta ja varmistettava jokaisen nuoren pääseminen toisen asteen koulutukseen. 
Työnantajilla on vastuunsa ja heitä on kannustettava nuorten työllistämiseen. Myös vajaakuntoisille on oltava tilaa työelämässä sekä tukea on panostettava nuoriin työnhakijoihin. Välityömarkkinoita ja työllistämisen järjestelmää on rohkeasti kehitettävä.
Tarvitsemme vahvempaa mielenterveysosaamista. Nyt juuri tänäänkin viisi nuorta siirtyy mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Käsissämme on moniongelmaisia tapauksia. Annammeko näiden nuorten eläköityä eläkeikäpohdinnan kanssa?
Meidän yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan ihan jokaista ja eri intressiryhmiä. Politiikalla on tehtävä! Vahvemmin kuin pitkään aikaan!